Tämä KKO:n päätös on myös virheellinen. Vaatimus voi olla myöhässä ainoastaan jos valitus väärästä tuomiosta riita-asiassa muutetaan KKO:ssa rikosasiaksi. Kanteessa oleva virkamiesten rikokstutkinta kuitataan Korkeimmalle oikeudelle kuulumattomaksi eli KKO on itse pelkistänyt kanteen koskevaksi vain riita-asiaa.
Tässä päätöksessä vanhemmat virheelliset päätökset todetaan vanhentuneiksi. Vanhentumisella ei sinänsä ole vaikutusta viimeisen väärän tuomion valitusoikeuteen joka on jätetty ajallaan oikeudenkäyntikaaren 31 luvun ao. kohtien mukaan (5 vuotta).
KKO:lle kuten näille ylimmille oikeudenasteille jatkuvasti läsnäolevana epäjohdonmukaisuutena, päätöksessä kuitenkin tomitaan virkamiessyytteet ja vaatet perustettomiksi (vaikka sen asian ei siis pitänyt kuulua KKO:lle).
Tämä KKO:n kielteinen päätös 2000 viittaa oikeuskaaren 31 luvun säännöksiin joista leike FINLEXI:stä alla:
31 LUKU (20.2.1960/109)
Ylimääräisestä muutoksenhausta
Kantelu
7 § (20.2.1960/109)
Lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa:
1) jos oikeuden jäsen tai virkamies taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen;
Peruste toteutui
2) jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällykseltään totuudesta poikkeava taikka jos totuusvakuutuksin kuultu asianosainen tahi todistaja tai asiantuntija on tahallansa antanut perättömän lausuman, ja asiakirjan tai lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputuloksiin;
Peruste toteutui
4) jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
Peruste toteutui
Päätöksessä viitattu 10 § (20.2.1960/109)
Tuomion purkamista tarkoittava hakemus riita-asiassa sekä syytetyn tai 9 c §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vastaajan vahingoksi
rikosasiassa on tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta, tai jos hakemus nojautuu toisen rikolliseen menettelyyn, jona tätä koskeva tuomio sai lainvoiman. Mainittua aikaa ei kuitenkaan ole luettava aikaisemmasta kuin siitä päivästä, jona se tuomio, jonka purkamista haetaan, sai lainvoiman.
Milloin hakemus riita-asiassa nojautuu 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittuun seikkaan, luetaan aika siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman. (30.12.2003/1290)
------------------------------------
Riita-asiassa annetun tuomion purkamista älköön haettako sen jälkeen kun viisi vuotta on kulunut siitä, kun tuomio sai lainvoiman, ellei hakemuksen tueksi esitetä erittäin painavia syitä.
------------------------------------
Mikä tässä oikeuskaaren kohdassa olisi estänyt oikaisuvaatimuksen asiallisen käsittelyn. Tuo päätöksessä mainittu 1 vuosi valituksesta on tässä 5 vuotta. Eikö omistusriita-asia ollutkaan riita-asia vai onko asia nimetty uudelleen rikosasiaksi, jotta valitus on voitu todeta myöhästyneenä saapuneeksi? Jälleen KKO:n oma hylkäysperustelu ontuu AsOyn suuntaan vankan puoltavasti.
Oikaisuun vaadittu päätös historioineen:
4.7.1995 Hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen väärin perustein. Siitä valitettiin. Tuolloin KKO eväsi valitusluvan.
Hovin tuomioperuste sisältää yhtiöjärjestyksen tekstin manipulaation, jolla perusteella tuomioon saadaan uusi näkökulma, että varastotilat ovatkin nyt myymälän yhteydessä eivätkä kellarissa (vastoin yhtiöjärjestyksen oikeaa tekstimuotoa).
Ratkaisuun osallistuivat: Ukko Kiviharju, Anja Antila ja Jarmo Hirvonen. Esittelijä: Pertti Toivanen. Jos aiempi, vuoden 1990, hovi-oikeuden päätös oli epämääräinen, tämä vei vielä siitäkin voiton. Ei riittänyt enää selvien asioiden sotkeminen, vaan tarvittiin todistusaineiston uuteen uskoon muokkaamista, jotta tuomio saatiin tarkoitukseen sopivaksi ja voitto AsOy:lle.
15.5.1995 Lehikoinen keskustelee päätöksestä 3602/95 puhelimessa Helsingin hovioikeuden laamannin Jaakko Haltian kanssa. Laamanni toteaa päätöksen olevan puuta-heinää, "eihän tässä hovioikeuden antamassa tuomiossa ole mitään järkeä" ja lohduttaa, että Lehikoinen voi valittaa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja "korkein oikeus tulee kyllä palauttamaan tämän jutun uudelleen hovioikeuden tutkittavaksi". Toisin kuitenkin kävi.
12.7.1995 Hovioikeus lähettää virallisemman kirjeen jossa kerrotaan valitusoikeudesta.
1.9.1995 Valituslupahakemus jätettiin korkeimmalle oikeudelle. Yhtenä perusteena oli mm. se, että tuomion perusteluissa yhtiöjärjestyksen sanamuotoa on muutettu merkitykseltään päinvastaiseksi (asiakirjamanipulaatio eli alkuperäisen todisteen kirjattu väärennös).
8.11.1995 Korkeimmasta oikeudesta ei myönnetty valituslupaa. Allekirjoittajana nuorempi oikeussihteeri Eva-Maria Anderzen, joka toimi myös esittelijänä. Helsingin korkeimman oikeuden oikeusneuvos eli jäsen oli tuolloin Ingvar Krook jonka tytär Åsa Krook muutti 2 kk päätöksen jälkeen Lauttasaarentie 4:ään asumaan. Tytär toimi myös AsOy Lauttasaaren-tie 4:n juristina, sekä toimitti Lehikoisen lakimiehelle, Kavoniukselle, vastineet Vaasan hovi-oikeudesta. Fax-papereiden reunassa lukee "Vaasan hovioikeus". Ingvar Krook oli tuolloin jo siirtynyt Vaasan hovi-oikeuden presidentiksi. Nämä seikat (todisteet) eivät näyttäneet vaikuttavan tuomarin jääviyteen asiassa, tai osoittamaan, että taustalla saattoi olla muita vaikuttimia kuin lain kirjaimen mukainen tai edes tuomarin puolueettomaan harkintaan perustuva oikeus.
Asiakirjamanipulaatioon ei KKO puuttunut mitenkään, näin se osallistui väärennöksen peittelyyn.
Eikö lakiin perustumaton oikeudenpäätös jonka tuomioperusteissa on asiakirjamanipulointi (muutettu tekstimuoto joka muutos on tehty oikeudenjäsenen toimesta) ole peruste päätöksen purkuun? Tämä väärä ja lakinnperustumaton päätös on annettu hovioikeudessa 1995. KKO:ta pyydettiin kumoamaan hovioikeuden laiton päätös 4.7.1995 (josta vuonna 1999 oli kulunut vasta 4 vuotta). KKO hylkäsi virheellisen päätöksen valitusoikeuden 8.11.1995.
Onko Suomessa enää ainuttakaan instanssia joka valvoisi oikeudenkäytön laatua ja laillisuutta vai ovatko kaikki yhteiskunnan (meidän) verovaroillamme elävät tuomarit poliitikot ja virkamiehet ajamassa vain omaa, yhteistä ja kavereiden etua?