Mistä vastapuolen asianajaja on saanut tietoonsa yksityisiä puheluita hovioikeuden ja korkeimman oikeuden suuntaan? Tuollaisen asian ilmituominen vielä todistajien kuullen on melkoista uhkapeliä ja saattaa hovioikeuden ja korkeimman oikeuden "puolueettomuuden" erittäin arveluttavaan valoon. Asianajajan nimi joka tässä on peitetty on hänkin entisen maineikkaan presidentin pojan poika.
Vastapuolen asianaja on yrittänyt kaiken laista kuten aineistosta on havaittavissa. Tässä keskustelussa hän myös avoimesti tunnustaa yhteispelinsä hovioikeuden ja korkeimman oikeuden kanssa jo ennen oikeuskäsittelyjen alkamista syyskuussa 1987 . Kenelle jää epäselväksi, että laittomuudesta on kysysmys? Siihen ei kuitenkaan Suomessa, virkavirheitä ja virkarikoksia valvovat tahot, ole puutuneet. Verkostot saavat toimia vapaasti ja tuottaa puolueellisia päätöksiä keinoja kaihtamatta. Näinkö toimii oikeusvaltio?
Nämä keskustelumuistiot Lehikoinen on allekirjoittanut ja on valmis esittämään ne oikeudessa jossa häntä velvoitta vala, joka ei näytä velvoittavan tuomareita.
Lehikoinen kertoo asian myös kirjeessään: "Vaimoni siskon tyttö oli Hovissa esittelijänä. Hän toi meille vastauksen kysymykseen, voiko saada ylimääräistäkäsittelyä tuomioon, jossa vastapuolen valituskirjelmä on toimitettu hovioikeuteen määräajan umpeutumisen jälkeen: "Ei Etelätuonti Oyn kannata tuhlata tähän juttuun EUROKAKAAN".
Professorit sanoi, sitä vastapuolen valituskirjelmää ei olisi pitänyt enää käsitellä lainkaan. Alioikeuden tuomio olisi tullut hyväksyä kaikilta osin". Peli olisi vihelletty poikki ja oikeus olisi voittanut.
Tämä oli selkeä prosessivirhe mutta sekään ei ole aiheuttanut tuomionpurkua. Puolueellinen hovioikeuden tuomari antaa erioikeuksia eri osapuolille ja sen lisäksi puoltaa toista osapuolta päätöksessään selkeästi osoitettavalla tavalla.
Tekeepä Lehikoinen mitä tahansa, tuomio ei tule muuttumaan, koska näin on kavereiden kanssa sovittu. Tämä vastaa hovioikeuden tuomarin Lehikoiselle sanelemaa suoraa uhkausta.