S2 yllä, kohdassa "Yhtiöjärjestyksen mukaan kumpaankin liikehuoneistoon kuuluu myymälä ja varastohuone" Tässä yhtiöjärjestys on oikeassa muodossaan ja näyttää siltä, että hovioikeus sen myös tunnustaa lainvoimaiseksi MUTTA, koska nuo tilat kuuluvat myymätilojen "ulkopuolelle" yhtiöjärjestyksen muodon mukaan, miksi AsOy:tä ei velvoiteta osoittamaan varastohuoneita talon muista tiloista jos kerran hovioikeudelle ei löydy, sen mieleistä, näyttöä niiden sijainnista kellarissa, vaikka siis virallinen kellarin käyttötarkoituspiirros näin on ne sinne selkeästi merkinnyt. Jokaisen 3:n liikeen varastohuoneen kohdalla lukee "MYYMÄLÄN VARASTO". Varastohuoneiden sijaitia kellarikerroksessa tukee myös rakennusvalvontaviranomaisen lausunto 1988. Alempana sivulla 4 keskitytään vain kellaritilojen muutospiirustuksen, omistussuhteiltaan merkityksettömään tulkintaan, eikä siihen, että missään muualla talossa ei ole osoitettavissa varastotiloja myymälöille. Merkillistä ja erittäin valikoivaa ja puolueellista "hyvävelioikeutta".
Tässä yläpuolella olevassa (s.3) päätösperustelun osassa, puhutaan sellaisesta pohjapiirroksesta "muutospiirustukset", jonka rakennusvalvonta on hyväksynyt v. 1951. Piirroksessa on edelleenkin portaikon poistamisen lisäksi, merkintä "Liikehuoneistojen varastotiloja". Tilojen käyttötarkoitus ei ollut muuttunut miksikään edellisestä vuoden 1950 piirroksesta. Kuinka hovioikeuden tuomari pystyy sotkemaan näin selvän asian ja ihmettelemään sen jälkeen, että hänelle ei nyt selviä varastojen sijainti? Oikeudelle oli tuotu myös kaksi vastapuolen piirrosta, joita rakennusvirasto ei ollut hyväksynyt. Niissä esiteltiin Rakennusvalvonnan määrittelemän käyttötarkoituksen vastaisen pesulan toimitila. Katso Rakennusvalvontaviraston todistus > Tämä on ollut ilmeistä ja tarkoituksellista oikeuden harhauttamista.
Hovioikeuden päätöslauselman teksti kumoutuu, koska piirroksen muutoksilla ei ole ollut varastohuoneiden omistusoikeuteen vaikuttavaa merkitystä. Asunto-osakeyhtiöllä ei ole esittää saantoa myymälöiden kellaritilojen siirtymisestä sille. Varastohuoneitten tilojen jako liikehuoneistojen kesken, ei kuulunut lainkaan tähän kanteeseen ja on täysin liikkeiden keskinäinen asia (keskinäinen sopimus). Kysymyshän oli "kuuluuko liikkeille kellarissa olevat varastohuoneet", kuten ne on viralliseen rakennuspiirustukseen ja yhtiöjärjestykseen merkitty?
Ja JOS AsOy on mennyt muuttelemaan tiloja, niiden oikeaa omistajaa kuulematta, sekin olisi pitänyt tuomioistuimen tuoda esille ja tuomita.
S3 Kohdassa "Asunto-osakeyhtiön ilmoituksen mukaan" on selkeästi uskottu Asunto-osakyhtiön omaan ilmoitukseen ja ohitettu viralliset todisteet kellaritilojen omistajista ja nykyisestä käytöstä ja tiloista AsOy:n perimä vuokra kolmannelta osapuolelta, liikehuoneistojen oikeat omistajat sivuutten. Tuomiossa jätetään huomiotta myös liikkeiden varastotiloista maksamat yhtiövastikkeet (vaikka tilojen hallinta on kuitenkin ollut AsOy:llä). Katso Kihlakunnan reksiterin lausunto varastotilojen käytöstä.> Kahvila Succes, 1961-1967, on käyttänyt osaa kellaritiloista ja maksanut varastotilavuokran silloiselle liikehuoneiston omistajalle, eikä asunto-osakeyhtiölle. Kuinka tällaiset todisteet voidaan ohittaa uskomalla vain toisen riitaosapuolen omaan, ilmeisen subjektiiviseen lausumaan ilman todisteita? Sille löytyy termi "puolueellinen oikeudenkäynti".
Sivulla 4 käytetään päätöslauselmassa termiä "näyttämättä on jäänyt" (vaikka siis näyttöä on runsaasti ja näyttö on riittänyt useaan kertaan raastuvanoikeudelle ja käräjäoikeudelle). Tällä termillä hovi pystyy eliminoimaan KKO:n käsittelyn, koska KKO ei puutu näyttökysymyksiin. Nokkelaa mutta vilpillistä ja puolueellista oikeuskäytäntöä tuomarin taholta.
Vt. Viskaali Juha Lehto ei ole yksin ollut tätä puolueellista hovioikeuden päätöstä tekemässä mutta mukana kyllä. Päätöksentekijät ovat tiedossa. Vielä hovin keskeyytämispäätöksessä 1990 oli tuomion kirjoitukseen vaikuttaneen tuomarin nimi Kaarlo Ståhlberg. Ståhlbergin omalaatuiseen päätökseen ovat vaikuttaneet ilmeisimmin AsOy:n asianajajan tuttavuus ja AsOy:n hallituksen jäsenen, Bror Hästön tunnustuksen mukaan, STK:n pääjohtaja Stig Hästö.
Jos tämä hovioikeuden tuomio olisi tehty lain ja oikeuden mukaan eli jätetty raastuvanoikeuden päätös voimaan, mitään muita oikeuskäsittelyjä ei olisi koskaan tarvittu. Tällä päätöksellä ohitettiin KKO yhdellä lauseella: "näyttämättä on jäänyt". KKO olisi kumonnut tämän hovioikeuden päätöksen. Lue KKO:n teamus päätöksestä>