As Oy Lauttasaarentie 4:n hallituksen puheenjohtaja soitti puhelun Kiinteistömaailman myyntipällikölle, jossa hän (valehteli) korkeiman oikeuden päätöksen luovuttaneen AsOy:lle Etelätuonnin varastotilat (vastoin lainvoimaista yhtiöjärjestystä). Näinhän asia ei päätöksen mukaan suinkaan ole.
Hän kielsi myös asunnon myynnin.
Miten asunnon myynti voidaan kieltää? Miksi lainvoimaista yhtiöjärjestyksen tekstiä ei voida käyttää myynnin dokumenttina? Siksi, että AsOy ei ole saanut siirrettyä asiakirjamanipulaatiolla tuotettua väärää oikeuden päätöstä todisteina olleisiin lainvoimaisiin asiakirjoihin, joita vastaan päätös on tehty? Ristiriita todellisuuden ja oikeudenpäätöksen välillä on ilmeinen.
Tavallaan tällä soitollaan As Oy Lauttasaarentie 4:n hallituksen puheenjohtaja myönsi, että varastotilat oli Etelätuonnilta "riistetty" ja ne olivat sen mukaan olleet kellaritiloissa missä niiden pitikin kaikkien dokumenttien ja yleisen tiedon mukaan olla.
Mikään oikeusaste ei ole kumonnut Etelätuonnin omistusoikeutta varastotilaan. Hovioikeus oli 1995 päätöksessään (lue seuraava kohta 3) olevalla viittauksella yhtiöjärjestyksen tekstin, "asiakirjamanipulaatiolla", muuttanut tekstin ajatussisällön tuomion päätöslauselmaan siten, että syntyi käsitys varastotilan liittymisestä suoraan myymälähuoneistoon. Tämä oli ilmeisen tarkoituksellinen sitaattivirhe, koska raastuvanoikeuden tuomio piti saada käännettyä AsOy:n eduksi. Vuonna 1990 korkein oikeus ei puolestaan voinut puuttua asiaan, koska päätös oli kirjattu muotoon "ei löydy näyttöä" varaistojen sijainnista (vaikka näyttöä oli mm. alkuperäisinä pohjapiirroksina), eli korkein oikeus ei puutu näyttökysymyksiin. Tämän muodon hovioikeuden tuomari oli tieteoisesti valinnut jotta korkeimmassa oikeudessa löytyisi syy torpata käsittely heti alkuun. Kummassakaan tuomiossa ei kielletä varastohuoneiden olemassaoloa.
Näin toimii Suomen oikeuslaitos kun kyseessä on "sovittu" juttu.
Muistutukseksi raastuvanoikeuden päätöksen kumoavasta hovioikeuden päätöksen omalaatuisuuksista:
1) Hovioikeus katsoi, että varastotiloihin on Lehikoisella oikeus, MUTTA, miksi se ei velvoittanut AsOytä osoittamaan ja luovuttamaan tiloja omistajalleen AsOy:n tiloista jos ne eivät sen mielestä kellarissa olleet (vastoin asiantuntijalausuntoja)? Katso kohta 3, niin syy selviää.
2) Tuomari siis toteaa 1990, aivan oikein, että varastohuone kuuluu myymälöille mutta ei löydä niiden laatua, kokoa (se löytyy virallisesta kellaritilojen pohjapiirroksesta vaikkapa laskemalla huoneen koon lyhyellä matematiikalla) eikä sijaintia (joka siis on virallisessa pohjapiirroksessa - laatu ilmaistaan kirjallisesti selkeässä muodossa "MYYMÄLÄN VARASTO" jokaisen asianomaisen huoneen kohdalla ja toisessa virallisessa kuvasa "liikkeiiden varastotiloja"). Eikö tuomari osannut lukea Rakennusviraston hyväksymien rakennuspiirustusten tekstejä, vai eikö virallisilla piirustuksilla ollut tuomarille merkitystä (rakennusviraston liite varmistaa piirustusten aitouden ja voimassaolon)? Raastuvanoikeus tämän osasi.
3) Hovioikeus hoitaa 1995 edelleen asian AsOy:n lukuun korjaamalla yhtiöjärjestyksen kirjoitusmuotoa. Malliesimerkki "pilkun paikan" siirtämisestä tarkoituksen muuttamiseksi. Tässä tapauksessa välimerkki on tavuviiva ja teksti on Hovioikeuden päätöksessä. (Kieliopillinen klassinen esimerkit: "Armoa, ei Siperiaan" ja "Armoa ei, Siperiaan"). Päätösperusteluissa: "myymälä ja varastohuone" (yhtiöjärjestys) ja hovioikeuden muokkaama merkityksen muutos: "myymälä- ja varastohuoneesta". Ensimmäisessä tilat ovat erilliset (yhtiöjärjestys) ja jälkimmäisessä ne on yhdistetty samaksi tilaksi (hovioikeuden asiakirjamanipulaatio). TÄTÄ TUOMIOVIRHETTÄ EI OLLA MISSÄÄN SEURAAVISSA OIKEUSKÄSITTELYISSÄ KORJATTU. Miksi ei? Onko oikeuslaitoksessa suhteilla sittenkin merkitystä. Se vanha: "tuttu tuomari" juttu. Voi vain lisätä: "tuttu tuomari ja sen kaverit".
Hovioikeus on ystävällisesti kammennut Raastuvanoikeuden kahteen kertaan toteaman Lehikoisen laillisen omistusoikeuden laittoman kautta AsOyn taskuun. Sellaista oikeutta sai Suomessa Helsingin hovioikeuden "päällikkövirastosta" (lue hovioikeuden presidentti Mikael Krogeruksen mielipide HS 28.5.2013 "Päällikkötuomareilla on liikaa valtaa").
http://www.hs.fi/mielipide/a1369625290782?jako=3b43f326ece557dd4be2c81c83b301a0
Jos HSn linkki on kadonnut, lue lyhyt artikkelin kommentointi osoitteessa:
paallikkotuomarinvalta.html
Tämän laatuisella hovioikeuden päätöksellä on kumottu raastuvanoikeuden päätös ja yhtiöjärjestyksen teksti (osakkaan omistusoikeuden kirjaava paperi, siihen liittyvine käyttötarkoitusta osoittavine pohjapiirroksineen).
Korkein oikeus veti Hovioikeuden kanssa yhtä köyttä > (KKOn tuomari olisi ollut lain mukaan asiassa jäävi sukulaissuhteen kautta). JOS KKO:n tuomari on lukenut läpi tuomion ja siinä viitatut asiakirjat, hänelle ei ole jäänyt epäselväksi tuomion laittomuus (yhtiöjärjestyksen oikeaksi todistettu kopio riittää). Vai oliko näin jo juttu ennalta sovittu?
Hakemisto>