S1
”Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta." Valvonnan aihetta olisi ollut runsaasti mutta jälleen on painettu jarrut pohjaan. Onko laittomalla tuomiolla tai tuomarin laittomalla menettelyllä vain viiden vuoden valitusaika? Jos prosessi kestää yli viisi vuotta, oikeuskansleri voi siis katsoa, että se ei ota kantaa yli viiden vuoden vanhoihin rikkomuksiin. Eli oikeusturvaan on jätetty mojova porsaanreikä.
Sivu 2. Miksi oikeusasiamies ei ole häntä velvoittavan lain mukaan toiminut? Aihetta on hänellekin yli tarpeen, sekä näyttöä hänelle ja oikeuskanslerille toimitetussa aineistossa. Katso linkistä EIT valituksen lista, johon tämän sivun tekstissä viitataan.
s2
Prekluusio on laiminlyönnin seuraus. "Tulkintalinja muuttui vuosituhannen vaihteessa. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2001:136 todettiin, että kanteen hylkäävä tuomio estää kantajaa vaatimasta asiallisesti samaa suoritusta vaihtoehtoisella perusteella. Tästä seuraa, että kantajan on esitettävä kaikki vaihtoehtoiset perusteet kerralla sen uhalla, että hän menettää oikeuden vedota niihin myöhemmin.
Nyt korkein oikeus siis palaa perinteiseen oikeusvoimasääntöön, mutta lisää siihen kvalifikaation. Tuomion oikeusvoima prekludoi vedottujen perusteiden lisäksi sellaiset perusteet, joihin olisi voitu vedota. Erona aiempaan on siis se, että aiemman oikeudenkäynnin aikaan tuntemattomat perusteet eivät prekludoidu."
Tällä uudella oikeuslaastarilla saadaan poistettua runsas määrä uusintaoikeudenkäyntejä samasta tai vastaavista aiheista. Näin olisi hyvä, jos ensimmäisen - sen varsinaisen oikeudenkäynnin päätös - olisi ollut hovioikeudessa laillinen, muita oikeudenkäyntejä ei olisi koskaan tarvittu. Lukea myös sopii, että hovin lainvastainen päätös on tehty vuonna 1990 ja asiakirjaväärennökseen perustuva päätös 1995 ja ensimmäinen oikeudenkäynti käytiin raastuvanoikeudessa vuonna 1989. On äärimmäisen kohtuutonta vaatia Lehikoista tai hänen asianajajiaan varautumaan millään lailla prekluusio säädökseen joka siis astui voimaan vasta "vuosituhannen vaihteessa" eli viisi, 10 tai 11 vuotta myöhemmin itse oikeustapauksista. Miksi tällaiseen on tässä yhteyedessä vedottu tai sitä on edes tähän kirjattu?
s3
Tässä apulaisoikeusasiamien rimpuilee irti vastuusta ja ottaa kantaa hovioikeuden päätöksen "lainmukaisuuteen" ilmeisesti vain lukien päätöksen tutustumatta todistusaineistoon ja asunto-osakeyhtiölakiin, jonka vastaisesti päätös on tehty. "Harkintavalta" on maaginen termi jolla voidaan kumota kaikki laittomuudet apulaisoikeusasiamiehen mielestä. Apulaisoikeusasiamiehen olisi tulluti tutustua itse asiaan ja päätöksen moraali- ja kirjoitetun lain ylittävään lopputulemaan, eikä vedota vakiofraasiin "tuomarin harkintavallasta". Kavonius kertoi jo valituskirjeen lopussa tämän kyseisen päätöksen harkintavallan luonteesta hyvin suorasanaisesti. Puolueellisia oikeudenpäätöksiä on erinomaisen helppo tehtailla oikeuden nimissä kun käytetään ns. "harkintavaltaa", jota oikeuden tuomarin tai heidän tekemisiään valvovan tahon ei tarvitse perustella mitenkään. Harkintavalta tarkoittaa nykykäytännössä tuomareiden yksinvaltaa ja asettumista lain yläpuolelle. Asunto-osakeyhtiölaki sanoo selkeästi, että yhtiöjärjestys määrittelee AsOyn omistussuhteet. Kuka on tästä väärästä päätöksestä vastuullinen oikeusasiamiehen lisäksi? Perustuslakivaliokuntako? Perustuslakivaliokunnan pj. on aikaisempi oikeusministeri. Kun ao. henkilön aikana on oikeusministeriössä painostamalla tuotettu "tutkimattajättämispäätös" samaan tapaukseen liittyvässä korvausvaadeasiassa asia jumiutuu luonnollista tietä. Itseään kun ei oikein kannata tuomita. Kuka valvoikaan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toimintaa tässä tapauksessa, no perustuslakivaliokunta eli ei kukaan. Kun kukaan ei valvo oikeasti ketään, on oikeuden kenttä vapaa tuomarimielivallalle. Suomi on muuttunut demokraattisesta oikeusvaltiosta tuomareiden saneluvallaksi - tuomareiden oligarkiaksi.
s4
Pasi Pölönen on allekirjoittajana nimikkeellä; sihteeri. Tästä päätöksestä on vastuussa apulaisoikeusasiamies, joka jostain syystä on jättänyt päätöksensä allekirjoittamatta. Kenties aiheellisesta häpeästä johtuen? Vuonna 2007 on ollut apulaisoikeusasiamiehiä kaksin kappalein. Kiireestä ei tällöin voi olla kysymys. Apulaisoikeusasiamiehenä toimi Jukka Lindstedt. Samana vuonna päätöksiä näyttää tehneen myös apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Petri Jääskeläiselle asia on esitelty joten hän ilmeisesti myös tunnustaa tämän Kavoniuksen ennustuksen mukaisen "nahkapäätöksen" omakseen?
Miksi oikeusasiamiehen toimisto on ylimalkaan olemassa, jos nyt ei oteta huomioon oikeuslaitoksen edustajien lainvastaisten menettelytapojen laillistamista ja oikeusprosessissa tehtyjen virheiden peittelyä? Oikeusasiamies nostaa tuomarit lain yläpuolelle siunaamalla päätöksen "tuomarin harkintavallan" nimeen. Tuomari saa, niin harkitessaan, tehdä vaikka asiakirjaväärennöksen joutumatta siitä vastuuseen.
Mitä oikeusasiamieheltä odotettiin: http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/index.htx
Oikeusasiamies valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia
ja täyttävät velvollisuutensa. Lisäksi hänen valvontaansa kuuluvat muutkin, jotka hoitavat
julkista tehtävää. Oikeusasiamies seuraa erityisesti, että hyvä hallinto sekä perus- ja
ihmisoikeudet toteutuvat. Voidaanko rehellisesti sanoa, että tässä tapauksessa olisi näin menetelty?
Vuonna 2013 Eduskunnan oikeusasiamiehenä toimii Petri Jääskeläinen. Millä perusteilla ylennyksiä mahdetaankaan jaella?